Lapsiin ja nuoriin on syytä panostaa Etelä-karjalan hyvinvointialueella

Etelä-Saimaa 10.2.2024, Johanna Ikävalko ja Taina Paananen

Hyvinvointialueemme toteuttaa välttämättömiä säästöjä ja tekee samalla tarvittavia uudistuksia. Sopeutusohjelma ja palveluverkon uudistaminen tarjoavat erinomaisen tilaisuuden pohtia vaikuttavuutta ja luoda rakenteita, joissa asiakas on aidosti kuultu ja nähty. Esimerkiksi suunnitelma uudesta Etelä-Karjalan mallista, eli lasten ja nuorten hyvinvointiin kehitettävästä monialaisesta toimintamallista on erinomainen avaus. Ennaltaehkäisyn täytyy olla kaiken perusta.

Viimeisimmän kouluterveyskyselyn ja Pisa-tutkimuksen tulokset kertovat, että lapset ja nuoret tarvitsevat nyt huomiomme. Koulupudokkaat, ahdistuneet ja entistä nuoremmat päihteiden käyttäjät suorastaan huutavat aikuisia ja ammattilaisia avukseen. Kiusaaminen ja väkivalta ovat läsnä arjessa entistä enemmän. Yhteiskunnan ja maailman muutos pelottaa ja luo epävarmuutta.

Lasten, nuorten ja perheiden haasteet eivät ole tulleet uutena asiana sosiaalipalveluissa ja terveydenhuollossa työskenteleville, varhaiskasvatuksen ja opetusalan ammattilaisille tai poliisille. Näistä ilmiöistä ja havainnosta on keskustelu jo usean vuoden ajan palavereissa, kahvipöydissä ja opettajanhuoneissa.

Sosiaalihuoltolakiin on vuonna 2014 kirjattu rakenteellinen sosiaalityö. Tämä tarkoittaa, että sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittämisestä on huolehdittava. Sosiaalihuollon asiantuntemusta tulee hyödyntää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Meidän on tärkeää saada alueelliset erityispiirteet näkyviksi.

Tarvitsemme vahvemmin sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottamista. Sosiaalipalveluiden kuuluu perustua asiakkaiden tarpeisiin ja tietoon niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista. Rakenteellinen sosiaalityö on tavoitteellisia toimia ja ehdotuksia sosiaalisten ongelmien ehkäisemiksi ja korjaamiseksi sekä hyvinvointialueen asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Se on sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuomista osaksi hyvinvointialueiden muita toimialoja. On myös muistettava yhteistyö järjestöjen ja yksityisten palvelutuottajien kanssa.

Haluamme, että jatkossa asiakastyön eturintamalla tunnistetut ilmiöt ovat moniammatillisen yhteistyön kautta entistä nopeammin myös meidän hyvinvointialueemme viranhaltijoiden ja päättäjien tiedossa. Tarvitsemme järjestelmällistä tiedon keräämistä maakuntamme alueelta. Tulevaisuuden haasteet ratkaistaan tiiviillä ja monialaisella yhteistyöllä sekä oikea-aikaisilla palveluilla.

Suunta on oikea, kun lasten ja nuorten elämään kiinnitetään erityistä huomiota. Meidän hyvinvointialueellamme on tahtotilana vahvistaa osallisuutta ja parantaa turvallisen kasvun edellytyksiä. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, mutta myös pieniä tekoja ja positiivista puhetta. Onnellinen ja elinvoimainen Etelä-Karjala rakentuu lopulta tavallisten ihmisten tavallisista asioista.

YRITTÄJYYS LUO KASVUA

10.3.2023

Koronan ja Venäjän hyökkäyssodan seurauksena Suomen talous on heikentynyt ja velkaantunut reippaasti. Ainoa kestävä tie ulos tästä on luoda uutta kasvua, mutta myös sopeuttaa menoja. Kasvua voimme luoda yrittämisen ja yritysten avulla. Mitä enemmän meillä on kasvua luovia yrityksiä, sitä vähemmän julkisissa menoissa on leikkauspaineita.

Yrityksille ja yrittäjille keskeinen kannuste on verotus. Yrittäjät ja yritykset edellyttävät kasvuun kannustavaa, ennustettavaa ja vakaata veropolitiikkaa. Tällöin yrittäjät ja yritykset rohkaistuvat ja uskaltavat investoida ja sijoittaa Suomeen. En ilmoittaudu yrittäjän verotuksen kiristäjien joukkoon.

Hyvinvointialueet ovat valtavia ostajia maakunnissa. Ne tekevät satojen miljoonien edestä hankintoja. Hyvinvointialueiden tulee huolehtia hankintoja tehdessään maakunnan elinvoimasta. Hankinnat on pyrittävä tekemään pienempinä kokonaisuuksina, jotta paikalliset pk -yritykset voivat osallistua niihin. Keinoja auttaa maakuntamme yrityksiä on, jos on vain tahtoa.

Ruokaketju ja huoltovarmuus on turvattava

Etelä-Saimaa 31.8.2022

Ensi talvena ja tulevina vuosina meillä on edessä huoltokriisi. Varautuminen olisi pitänyt aloittaa monella tavalla jo kauan sitten, mutta nyt on edelleen tehtävä kaikki mahdollinen. Jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan mahdollisuuksien mukaan, mutta vaikuttavimmat päätökset tehdään lainsäädännöllä. Nyt puhutaan jo perustarpeiden, eli ravinnon ja lämmön turvaamisesta. 

Maatalous on vaativan yrittäjyyden muoto. Nämä yrittäjät kantavat harteillaan suurta yhteiskuntavastuuta ja ovat ottaneet merkittävän henkilökohtaisen riskin täyttääkseen sen. Maatalouden tuotantokustannukset ovat ennennäkemättömän korkeat, ja vaikka ruoan hinta on noussut, on tuotanto silti monella tilalla kannattamatonta. Pidemmällä aikavälillä tämä johtaa väistämättä siihen, että ruokaa ei voida tuottaa riittävästi kansalaisten tarpeisiin.

Ruuan tuottamiseen ei voi tulla väliaikoja, vaan sen täytyy olla jatkuvaa. Tuotannon alasajon jälkeen ei uudelleen käynnistyminen ole todennäköistä. Kasvaneet tuotantokustannukset eivät ainoastaan kaada maatalousyrityksiä, vaan ne vievät ruuan kauppojen hyllyistä ja ruokapöydistä. Ruuan tuonti ulkomailta ei ole vaihtoehto. Sen pitäisi viimeistään nyt olla nyt selvää jokaiselle. Kotimaisuus ruuan ja energian tuotannossa on se, millä tästä selvitään.  

Toivon, että tuleviin haasteisiin suhtaudutaan vakavasti. Tuhansilla euroilla kohoavat kotitalouksien energiakustannukset ja reilusti kallistuva ruuan hinta tuovat meidät uuteen tilanteeseen, jonka ratkaisemiseen myös yhteiskunnan täytyy tarjota vaihtoehtoja. Ravinnon ja lämmön saanti on turvattava. Iso osa väestöstä tulee selviämään elintason heikentymisestä, vaan osalle se voi olla liikaa. Tarvitaan neuvontaa, konkreettista apua ja todellista välittämistä. Sähkön arvonlisäveron alentaminen täytyy myös toteuttaa pikaisesti.

Yksinkertaisesti tuottajilla ei ole varaa tuottaa, eikä tavallisella kuluttajalla ole kohta enää varaa ostaa ruokaa. Kauppa tekee kuitenkin koko ajan yhä parempaa tulosta. Tämä on vääristymä, joka kuuluu korjata. Täytyy olla rohkeutta sorvata pikaisesti laki, jolla kaupan keskusliikkeiden valtaa rajoitetaan niin, että voidaan turvata kotimaisen ruuantuotannon toimintaedellytykset.

PERHEPOLITIIKASTA

Pienten lasten kotihoidon ja päivähoidon vastakkainasettelu on kestoaihe perhepoliittisessa keskustelussa. Vastakkain on kaksi teoriaa. Sosialisaatioteoria korostaa yhteisön normien omaksumista kodin ulkopuolella sekä virikkeellistä ympäristöä. Kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen myönteiselle kehitykselle on ratkaisevaa turvallinen ja kiinteä suhde yhteen aikuiseen. Suurin osa perheistä tuskin miettii teorioita, vaan tekee hoitomuodon valinnan käytännön syistä ja oman perheen lähtökohdista käsin.

Perhevapaauudistuksessa kaksi keskeistä näkökulmaa tulee olla lapsen etu ja vanhemmuuden merkitys lapsen kehitykselle. Lapsen turvallinen kasvu ja tasapainoinen kehitys on tärkeää koko yhteiskunnalle ja sen tulevaisuudelle. Vanhempien antama huolenpito luo perustan lapsen hyvinvoinnille ja sillä vaikutetaan lapsen perusturvallisuuteen ja mielenterveyteen.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa äidit ja isät eivät saa olla ainoastaan työvoimaa ja osa taloutta. He ovat ensisijaisesti kasvattajia ja vastuullisia toimijoita. Luotetaan perheisiin! Annetaan vanhempien valita, sillä vahvalla ohjauksella esimerkiksi perhevapaiden kiintiöiden käytössä ei voida huomioida yksilöllisiä tarpeita. Puhutaan mieluummin laadukkaasta arjesta kuin pidemmistä työurista. Jos jollekin työura on tärkeämpi, hyväksytään sekin.

On tärkeää mahdollistaa työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja helpottaa perheellisten opiskelua. Yhteiskunnan ei tule tavoitella kasvatusvastuuta, vaan tukea vanhempien kasvatustehtävää. Onnelliset vanhemmat jaksavat huolehtia lapsistaan. Pikkulapsiaika ei kestä kauaa, mutta sen on merkityksellinen koko perheelle. Avainasemassa on arvostus ja ymmärrys. Perheet tarvitsevat yhteiskunnan tukea ja yhteiskunta tarvitsee perheiden tukea.

AJATUKSIA TURVAPAIKKAPOLITIIKASTA

Etelä-Saimaa 15.1.2019

Suomen geopoliittinen sijainti Euroopan ja Venäjän rajalla on syy suhtautua turvapaikkapolitiikkaamme ja sen ongelmiin erittäin vakavasti.

Mikä ongelma on? Ongelma on se, että olemme kädettömiä siinä tilanteessa, jos esimerkiksi itärajan yli pääsee maahamme kymmeniä tuhansia ihmisiä hakemaan turvapaikkaa. Olemme nopeasti samassa tilanteessa kuin vuonna 2015. Silloin poliitikot yllätettiin täysin. Onko nyt vastaavanlaiseen tilanteeseen valmistauduttu? Mielestäni ei ole.

Tärkeä kysymys on siinä, mihin raja auttamisessa vedetään, eli kuinka monta apua tarvitsevaa on mahdollista auttaa? Onko se viisi-, kymmenen- vai satatuhatta? Voiko vastaanoton nykyiset valtavat kustannukset Suomessa esimerkiksi kymmenkertaistaa? Mielestäni ei voi.

Jo pelkästään taloudelliset syyt riittävät perusteeksi siihen, että nykyinen turvapaikkajärjestelmä on täysin kestämätön hakijamäärien kasvaessa. Kotoutumiseen ja kulttuurieroihin liittyvät haasteet ovat sitten jo oma lukunsa.

KÖYHYYDEN VÄHENTÄMINEN ON TÄRKEIN TEHTÄVÄMME

Etelä-Saimaa 5.2.2019

Köyhyys tuntuu poltteena vatsassa ja puristuksena rinnassa. Se aiheuttaa jatkuvaa huolta ja jopa häpeää. Köyhyys jää usein piiloon, sillä harva haluaa tuoda esille omaa vaikeaa tilannettaan. Rahan riittämättömyys on läsnä kokonaisvaltaisesti ja etenkin juhla-aikoina se vahvistaa osattomuutta.

Suomessa on todella paljon köyhiä lapsia, nuoria, työikäisiä ja vanhuksia. Pienituloisuuden mittareita löytyy, mutta mielestäni tätä ilmiötä ei voi selkeästi mitata ja määritellä. Syitä köyhyyteen on lukuisia. Se on usein ylisukupolvista, mutta voi yllättää kenet tahansa. Hälyttävää on se, että nykyään edes työpaikka ei takaa sellaista toimeentuloa, jolla jatkuvasti nousevat elämisen kustannukset voi kattaa.

Avustusjärjestöt, seurakunnat ja muut vapaaehtoiset tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, jolla pelastetaan jopa ihmishenkiä. Ne muodostavat sen viimeisen turvaverkon, joka ottaa kiinni, kun julkisten palveluiden turvaverkossa on liian isoja reikiä. Hyvinvointivaltio on epäonnistunut, kun leipäjonot ovat satoja metrejä ja ihmiset joutuvat valitsemaan joko lääkkeen tai ruuan.

Kuka olen?

Olen 45-vuotias yhteiskuntatieteiden maisteri ja sosionomi (AMK). Työskentelen tällä hetkellä opettajana maahanmuuttajille. Kotini on Lappeenrannan Joutsenossa ja perheeseeni kuuluu 10-, 21-, 23- ja 25-vuotiaat lapset.

Luottamustoimeni:

• Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu ja hallituksen jäsen

• Kaakkois-Suomen Marttojen hallituksen puheenjohtaja

• Jääski-seuran varapuheenjohtaja

• Ikävalko-säätiön asiamies

Minulle tärkeitä asioita

“Lapsiperheköyhyys ja eriarvoistuminen ovat yhteiskuntamme suurimpia uhkia. Ennaltaehkäisy ja huolenpito maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin.”

”Elämisen mahdollisuudet  ja elämänlaatu on taattava asuinpaikasta huolimatta.”

”Terve yhteiskunta pystyy kannattelemaan heikompiosaisia ja kannustamaan vahvoja työskentelemään yhteisen hyvän eteen.”